Pertti oli tavallinen suomalainen mies. Hän asui yksin omakotitalossa jossain päin Pirkanmaata, missä lähin naapuri oli 800 metrin päässä ja silti liian lähellä. Hänen elämänsä koostui kahvista, saunasta, hiljaisuudesta ja siitä, ettei kukaan tullut oven taakse yllättäen – paitsi postimies, joka joskus toi mainoksia, ja siitä Pertti ei pitänyt.
Eräänä päivänä Pertti meni S-Marketiin ostamaan kahvia. Kassalla oli uusi myyjä, joka kysyi:
“Tarvitsetko muovipussin?”
Pertti katsoi myyjää pitkään. Sitten hän vastasi klassiseen tyyliin:
“En minä nyt mikään ruotsalainen ole.”
Myyjä ei tiennyt, miten reagoida, joten hän hymyili epävarmasti. Pertti ei hymyillyt ollenkaan. Hän otti kahvit, nyökkäsi hitaasti ja lähti ulos kuin olisi juuri voittanut väittelyn Ylen aamukahvikeskustelussa.
Kotona Pertti päätti kokeilla jotain uutta. Hän oli kuullut radiosta, että ihmiset alkoivat harrastaa joogaa. Hän kaivoi varastosta 80-luvun jumppamaton ja yritti tehdä “alas katsovaa koiraa”. Koira, Rontti, katsoi häntä hämmentyneenä.
Pertti murahti: “Mä olen isäntä tässä talossa. Mä katson alaspäin niin paljon kuin huvittaa.”
Kymmenen sekunnin jälkeen Pertti sai suonen pohkeeseen, huudahti “prkl”, kaatui kyljelleen ja päätti, että suomalainen jooga on sitä, että makaa lattialla hiljaa ja ajattelee elämää – tai ei ajattele mitään. Mieluiten ei mitään.
Lopulta sauna lämpesi, kahvi porisi ja Rontti kuorsasi. Pertti katsoi ulos ikkunasta, näki että naapuri oli tulossa moottorikelkalla ohi. Hän sammutti valot ja meni makuuhuoneeseen piiloon. Ei siksi että pelkäsi – vaan koska suomalaisessa diplomatiassa vältetään kontakteja kaikin keinoin, ellei ole pakko. Ja mikään ei ollut pakko.
Loppusanat: Pertti on tyytyväinen. Hän on voittanut päivän ilman small talkia, saanut kahvia ja vältellyt sosiaalista kanssakäymistä. Suomessa se on täydellinen päivä.
Comments