Matti, 52, rakennusmies ja makkaranrakastaja, oli tehnyt elämänsä virheen. Hän oli menossa Joogaretriitille – mutta oli luullut sen olevan uusi nimitys grillifestareille. Joku oli sanonut Facebookissa:
“Joogassa pääset lähelle itseäsi.”
Matti oli miettinyt:
“Kuulostaa makkaralta. Se on myös lähellä itseä.”
Saapuessaan retriitille Matti huomasi heti virheen. Kukaan ei grillannut mitään. Kaikilla oli legginsit ja joku mies nimeltä Sirius-Kaj soitti kurkkulaulua didgeridoolla.
Johtaja sanoi:
”Nyt istutaan hiljaa ja kuunnellaan omaa hengitystä.”
Matti istui. Ja kuunteli. Ja kuunteli lisää. Lopulta hän sanoi:
”Täällä haisee kaura ja pettymys.”
Ensimmäinen tehtävä oli “yhteisöllinen hengitys”, jossa kaikki hengittivät syvään ja päästivät irti negatiivisista tunteista.
Matti yritti. Hän hengitti sisään. Ja ulos.
Ja ulos vielä vähän lisää.
Johtaja huudahti:
“Päästä irti vihasta!”
Matti karjaisi:
”Sano toi vielä kerran ja mä päästän irti mun saappaasta sun päähän!”
Seuraava aktiviteetti oli aamuhalailu. Jokainen halasi toisiaan silmät kiinni.
Matti seisoi paikoillaan, kun nuori nainen ojensi kädet.
Matti sanoi:
“Mä oon ollut rakennustyömaalla 30 vuotta, enkä oo koskaan halannut edes vasaraa.”
Hän sai kuitenkin halin. Se oli hänen elämänsä ensimmäinen. Hän ei pitänyt siitä.
Joogassa oli myös shakti-tanssia, missä liikuttiin kuin vesi.
Matti päätti liikkua kuin suomalainen järvi: täysin paikoillaan, lätkämaila kädessä.
Viimeinen isku tuli illalla. Sirius-Kaj laittoi soimaan “äänikylvyn”, jossa soi kristallikulhoja ja joku nauhoitettu valaiden pieru. Matti makasi selällään, tuijotti kattoa ja kuiskasi itselleen:
“Miksi en vain mennyt R-kioskille ja ostanut grillimakkaraa niin kuin normaalit ihmiset?”
Aamulla Matti katosi. Hänet nähtiin viimeksi Joensuun ABC:llä syömässä lihapiirakkaa ja kuuntelemassa Haloo Helsinkiä. Hän oli palannut tasapainoon. Hengitys oli vapaa. Ja niin oli mieskin.
Comments