Seppo ja banaani

Seppo meni kauppaan. Hän oli väsynyt ja nälkäinen.
Hän ajatteli:

“Mä ostan banaanin. Vain yhden. Haluan heti syödä.”

Seppo otti banaanin, laittoi sen taskuun.
Hän ei varastanut. Hän vaan ajatteli: “Maksa myöhemmin.”
Mutta sitten Seppo unohti.

Hän osti kahvia ja pullaa, meni kassalle.
Kassaneiti kysyi:

“Onko kaikki siinä?”
Seppo sanoi:
“Joo joo.”

BANAANI OLI TASKUSSA.
Mutta…
Seppo istui penkille juomaan kahvia.
Otti banaanin taskusta. Kuori sen.

KAIKKI KATSOIVAT.
Yksi vanha mummo huusi:

“VARAS!”

Seppo säikähti.
Hän nousi ylös, huusi:

“TÄMÄ ON MUN TASKUBANAANI!”

Mummo katsoi. Myyjä katsoi. Jopa banaani katsoi.
Seppo tajusi, että oli syönyt ilmaiseksi.

Hän meni takaisin kassalle, banaaninkuori kädessä.
Hän sanoi:

“Haluan maksaa tästä… vaikka se on jo mennyt.”

Myyjä sanoi:

“Tää on ehkä surullisin rikos ikinä.”

Sen jälkeen Seppo ei enää ostanut banaania.

Hän osti omenan.
Ja piti sen kädessä koko ajan.