Seppo ostaa netistä housut, jotka eivät peitä mitään

Seppo oli nähnyt mainoksen Facebookissa:
“Kevyet, hengittävät, trendikkäät miesten kesähousut –50 %!”

Hän klikkasi.
Katsoi kuvaa.
Housut näyttivät mukavilta. Vähän boheemit. Ehkä vähän… hipsteri.
Mutta Seppo ajatteli:

“Kyllä mäkin voin olla rento. Kato vaikka… ilman vyötä.”

Klik. Tilaa.
Toimitus 9–37 arkipäivää, riippuen kosmisista voimista ja Suomen tullista.

Kolme viikkoa myöhemmin paketti saapui.

Seppo avasi sen kuin joululahjan.
Otti housut käteen.
Tarkisti lapun:
“Free Spirit™ Unisex Airpants – One Size Fits Most.”

Hän sanoi:

“No minähän oon ‘most’.”
Ja veti housut jalkaan.

Sitten tapahtui jotain.

Housut peittivät ehkä… 25 % Seppoa.

Etupuoli oli läpinäkyvä.
Takapuolella oli pelkkä naru.
Jalat näyttivät siltä kuin Seppo olisi pukeutunut hyttysverkkoon ja häpeään.

Hän meni peilin eteen.
Katsoi hetken.
Sanoi ääneen:

“Tää ei ole housu. Tää on uhka.”

Se silti laittoi kahvin tippumaan.
Istu alas.
Mutta housut eivät kestäneet.
Naru meni poikki.
Seppo putosi paljaana tuolilta kuin kuoriutuva simpukka.

Hän mietti:

“Voinko palauttaa nämä? Vai pitääkö mun polttaa ne?”

Meni koneelle.
Avasi palautuslinkin.
Sivu oli kadonnut.
Kauppa ei enää ollut olemassa.

“Free Spirit™”?

Se oli huijaus.
Housut olivat ehkä todellisia, mutta ihmisarvo ei ollut.

Seppo laittoi housut siivousliinaksi.
Ja kirjoitti Facebookiin arvostelun:

“Kuvassa housut, todellisuudessa pelkkä viittaus kangasmateriaaliin.
Naapurini näki liikaa. En suosittele.”

Seuraavalla viikolla Seppo meni Prismaan.
Osti kolmet tavalliset verkkarit.
Sanoi kassalla:

“Tänne ei pääse enää yksikään tuuli.”