Jos on yksi asia, josta Suomi on erityisen ylpeä, se on sisu.

Sisu on enemmän kuin sana – se on henki. Se on hiljainen, periksiantamaton rohkeus, joka jatkaa, kun voimat ovat lopussa. Se on kansan selkäranka, joka kestää pimeät kuukaudet, kireät pakkaset ja vuosisatojen taistelun itsenäisyydestä. Se on se tapa, jolla pieni maa seisoo ylpeästi historiassa – ilman suuria sanoja, ilman taipumista.

Suomalaiset eivät huuda ylpeyttään. He näyttävät sen teoillaan:
– maailmanluokan koulutusjärjestelmässä, joka opettaa lapsia ajattelemaan, ei vain toistamaan,
– koskemattomassa luonnossa, jossa jokaisella on oikeus kulkea vapaasti,
– teknologiassa ja innovaatioissa – Nokiasta Linuxiin, puhtaasta energiasta syvätekoälyyn,
– luottamukseen perustuvassa yhteiskunnassa, jossa voi jättää lastenvaunut kadulle ja löytää ne siitä vielä myöhemmin.

Mutta ennen kaikkea Suomi on ylpeä sisusta – piirteestä, jota ei voi kääntää, mutta jonka voi tuntea, kun kävelet yksin hiljaisessa metsässä tai istut saunassa, kun lämpö polttaa heikkouden pois.

Categorized in:

Suomi